Hehe kirjoitin sitten antaumuksella kunnes kone tilttasi ja koko tekstini hävisi, jes! Joten uudestaan, pahoittelut siis suorasukaisuudestani tekstin osalta, kirjoitin ensimmäistä ainakin tunnin!

Kuluneesta viikosta on jäänyt ihan hyvä fiilis, alku tuntuu hyvältä alkukankeudestani huolimatta :)  vaikkei kaikki olekaan mennyt ihan aiemmin ilmoittamieni 2vk:n askelien mukaan, tarkoitus ei kai ole ollutkaan niitä orjallisesti noudattaa. Ne vain muistuttavat minua siitä mihin pyrin ja siitä että asioiden eteen on tehtävä työtä, kun kiire ja motivaation puute tahtovat päästä niskan päälle.

Limsan juonnin olen pystynyt ilman repsahduksia onnistuneesti lopettamaan, kun menen sänkyyn (vaikka vain lukemaan tai tv:tä katsomaan). Vaikka tämä sinänsä onkin vasta pientä vaikutukset ovat olleet jo huomattavat! Pelkkä limsan juominen on vähentynyt jo lähes puoleen entisestä, rahaa säästyy (poikaystäväkin tyytyväinen kun rahaa ei enää uppoa niin paljon makeaan), paino lähtenyt hienoiseen laskuun, energinen/hyvä olo (vaikka aluksi olo vetämätön, mutta helpotti parissa päivässä. Tuntuu hyvältä olla energinen tankkaamatta sokeria niin paljon) ja ennen kaikkea se onnistumisen tunne kun on onnistunut hillitsemään itseään himonkin iskiessä! Tästä tuntuu hyvältä jatkaa ja motivaatiota löytyy! :) Koitan silti säilyttää malttini, ettei tulisi takapakkia.

Hammaslääkäri on kuitenkin edelleen varaamatta.. ehkä ensi viikolla.. Mutta olen kuitenkin saanut suurimman innostukseni ikinä hoitaa hampaitani! Hampaani ovat nimittäin asia jota olen itsessäni aina inhonnut, lapsena saadut lääkevärjäymät etuhampaissa(jotka eivät muuten harjaamalla lähde!) ja oikomistarve (jota kyllä saanut, rivi ei kuitenkaan edelleenkään suora) ovat keränneet aina katseita, kommentteja ja jopa kiusaamista. Hymyilemästä en kuitenkaan onneksi ole ikinä lakannut! Vaikka nämä asiat  näin myöhemmällä iällä eivät enää kiinnittää niin paljon muiden huomiota, vaivaa asia edelleen itseäni. Klassiseen kysymykseen mitä muuttaisit ulkonäössäsi jos voisit vastaukseni olisikin ehdottomasti hampaani. Vaikka suhtaudunkin negatiivisesti kauneusleikkauksiin ym. toimenpiteisiin olen pitkään jo ajatellut, sitten kun minulla on sitä ylimääräistä käyttörahaa toisinkuin opiskelijalla, kävisin ottamassa laminaatit hampaisiini/ valkaisemassa ne. Kai ihmisellä kuitenkin on oikeus korjata itsessään asia, joka aiheuttaa merkittävää haittaa (esim. selkäkivut suurista rinnoista), joka on onnettomuuden/ itse aiheuttamattoman asian seuraus tai ei ole luonnollisen vanhentumisen merkkejä, maybe?? No nyt olen innostunut sitten käyttämään säännöllisesti valkaisevaa hammastahnaa,ja huomannut sen vaikuttavan jo näkyvästi hymyyni, ehkä minulle riittäisikin vain lehdestä lukemani kevyt valkaisu?

Motivaationi viimeiseen koulu vuoteeni on edelleen täysi nolla.. Tässä asiassa on niskasta kiinni otettavaa, ja aikataulutukset ja lukusuunnitelmat on kyllä tehtävä mitä pikimmiten! Lomailun houkutus vaan on niin suuri, mutta sen loppu kummittelee jo mörkönä mielessäni. En kuitenkaan ihan tumput suorana ole tämänkään asian tiimoilta ollut, vaikka toivottavaa ehkä olisin ollut saada enemmän aikaan. Ilmottauduin viime hetkellä ruotsin abi kurssille, johon olen sitoutunut nyt käyttämään lomani kaksi viimeistä viikkoa! Kuulostaa ehkä jo kohtuulliselta, mutta minun taidoillani ei todellakaan läpi pääsyyn tule riittämään.. Lisäksi kannoin kirjastosta kasan ruotsin kielisiä sarjakuvia (perus kieltä, helpompaa ja mielekkäämpää vasta-alkajalle kuin romaani) sekä psykologian kirjoja.Näiden kansia olen kyllä jo avannut, valitettavasti vain en yhdenkään vielä sulkenut.. että näin :) Nyt on otettava kiinni!

Voi raivon, itkun ja oivalluksen viikkoa, kun olen pyrkinyt selvittämään menneisyyteni vyyhtiä. Huomasin, ettei alkuun suunnittelemani taktiikka kirjoittaa tänne aina yhdestä menneisyyteni-, lapsuuteni asiasta, tarumasta tai raskaaasta kokemuksestani per viikko ole niin helppoa. Mihin rajaan yhden asian, kun kaikki nivoutuu niin pitkälti toisiinsa. Purin kuitenkin asioita etsimällä netistä, koskettavia ja kannustavia kappaleita. Jos joku on onnistunut kirjoittamaan niin osuvasti minun tunteistani, en voi olla maailmassa yksin niiden kanssa. Ja ne kuuntelija luvut! Lohduttavaa ja avartavaa. Joskus on tehtävä jotain hiukan moraalitontakin, saavuttaakseen oman sisäisen rauhansa. Nimittäin sattumalta minulle paljastui eräs salaisuus, sen siivittämän raivon vallassa penkaisin äitini kaapin ja päätin selvittää kaiken sieltä irtisaamani menneisyyteeni liittyen, mustien aukkojeni täyttämiseen. Raivo vaihtui itkuksi ja itku joidenkin asioiden osalta helpotukseksi.  Sainkin paljon eväitä asioiden loppuun käsittelyyn ja tuntuu että osa onkin jo lähellä loppuaan. Joka tapauksessa olen tällä viikolla saanut taottua päähäni ajatuksen, että käsittelen asiat nyt loppuun (enkä aio märehtiä loppu ikääni), otan poikaystäväni siihen mukaan (sillä nämä asiat vaikuttavat suhteeseemme, kerroin tästä päätöksestä ja koin saavani häneltä tukea ja ymmärrystä <3) ja jatkan sitten elämääni onnellisesti! Jatkan näistä aiheista myöhemmin tänne, jos siltä sattuu tuntumaan, mutta totuushan on että nämä asiat vaatisivat ihan oman bloginsa!

Suunnitelmista poiketen kohensin myös arkeni miellekkyyttä, olemalla spontaani ja kokeilemalla jotain uutta. Ihan ekstempore lähdin kokeilemaan frisbeegolfia (miten kirjoitetaan? ), ja hurahdin lajiin heti urheilumuotona. Jumpat tosin unohdin täysin, heh :) en ole koskaan jumppaihminen ollutkaan.

Tälläinen viikko, tästä jatketaan. Hyvä alku ilman suurempia takapakkeja tai kupruja! :)